Galicia: Simpukoita ja Albarinoa, lokakuu 2018

Galicia yllätti vihreydellään kaikki, jotka eivät olleet siellä käyneet. Vaikka TV:n säätiedotuksista saa sen kuvan, että Galiciassa sataisi aina, Kalevalla oli onnea: satoi vain yhtenä päivänä eikä silloinkaan kuin hiukan iltapäivällä. 

Matka alkoi Santiago de Compostelasta, jossa saimme osallistua pyhiinvaeltajien messuun ja nähdä Botafumeiro, suuri messinkinen suitsutusastia toiminnassa. Sen liikuttamiseen tarvitaan varmaan kymmenen hengen miehistö. Seuraavana päivänä tutustuimme A Corunaan aloittaen kaupungin symbolilta, Herkuleksen tornilta eli roomalaisten rakentamalta majakalta. Kaupunkikierroksen jälkeen jatkoimme pitkin "kuoleman rannikkoa" kohti "maailman loppua." Rannikko on saanut nimensä lukuisista haaksirikoista myrskyisellä ja karisella rannikolla. Finisterre oli puolestaan antiikin ajalla maailman läntinen ääripiste. Keskiajalla siitä tuli Pyhän Jaakon pyhiinvaellusreitin päätepiste, jossa pyhiinvaeltajat polttivat matkavaatteensa. Innokkaimmat pyhiinvaeltajat päättävät retkensä edelleenkin tähän jylhän kauniiseen paikkaan. Vaatteiden poltto on kuitenkin kielletty.  

Seuraavana aamuna lähdimme Santiagon de Compostelan värikkääseen kauppahalliin tutustumisen jälkeen  Ourenseen. Kaupungissa on enemmän kuumia lähteitä kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Ei ihme, että jo roomalaiset rakensivat sinne kylpylöitä. Iltapäivällä risteiltiin jylhässä Sii-joen kanjonissa. 

Kolmas päivä omistettiin kahdelle Galician ehkä tunnetuimmalle tuotteelle: simpukoille ja Albarino-viinille. Vaikka meitä simpukkuviljelmille vievä laiva saikin moottorivian melkein heti lähtönsä jälkeen, onnistuimme kuitenkin näkemään simpukkalauttoja. Matkan keskeytymisen korvikkeeksi saimme yllin kyllin vasta nostettuja ja valmistettuja simpukoita sekä tietysti albarinoa. Iltapäivällä albarino-herkuttelu huipentui Pazo de Rubianesin viinitilaan, joka on palkittu maailman parhaan albarinon tuottajana.