OFM:n konsertti, 17.10.2015

Kalevan syksyn 2015 ensimmäinen konserttimatka Teatro Cervanteen tehtiin lauantaina 17.11. Malagan Filharmonikkoja johti konsertissa vieraileva kapellimestari Nicolas Milton. Australialainen Milton sai orkesterista irti kaiken saatavissa olevan. Orkesterin kokoonpano oli suurin, mitä itse olen Malagassa nähnyt, harpistejakin oli päätöskappaleessa kaksi. Salissa kuvaaminen on periaatteessa kiellettyä, mutta Annukka onnistui nappaamaan kapellimestarista orkestereineen hyvän kuvan.

Ennen puoliaikaa kuultiin kaksi Edvard Elgarin teosta. Aloitusteoksena oli Sävellys Enigma, henkilökohtainen käännös ”arvoituksellinen mysteeri”. Taitavasta toteutuksesta huolimatta teos jäi itselleni hiukan arvoitukseksi. Teoksen piti kuvata Elgarin ystäviä ja ehkä variaatiot paremmin avautuivat aikalaisille. Musiikissa on helppoa kuvata tunnetiloja ja esim. luonnon ilmiötä, mutta persoonakuvaukseen sopii kirjallisuus paremmin. Toki Elgar ei tietenkään tuttaviensa habituksia pyrkinyt kuvaamaan vaan tunteita joita he hänessä aiheuttivat.

Toinen Elgarin teos ” Pompa y circunstancia. Marcha nº 1”. käännös voisi olla ”Juhlamenot, marssi 1”. Sävelteoksen teemana on sytyttävä Englannin epävirallinen kansallislaulu Land of Hope and Glory. Tarttuvan teeman esittämisessä ei mikään sinfoniaorkesteri voi epäonnistua.

Konsertin toinen säveltäjä oli saksalainen Rickhard Strauss, joka ei ollut sukua Wienin-dynastialle. Väitetään, että hänen sävelrunonsa Ein Heldenleben (Sankarin elämää) on omaelämänkerrallinen. Toisaalta hän oli teoksen säveltäessään vasta 34-vuotia, mutta narsistille jo tämäkin elämänkokemus riittää. Väitetään, että hänen innoittajansa oli hänen kiivasluoteinen vaimonsa ja tämän pitäisi teoksessa näkyä. Niin tai näin katselin konserttitalon katon maalausta ja yritin päästä Straussin kallon sisään. Yritys jatkuu edelleen. (kirjoittaja Veikko Virta)