Taide ja tapas: Hannu Vuori: Mitä vanha tina kertoo 10.12.2015

"Mitä vanha tina kertoo" taide ja tapas on järjestetty useampia kertoja, koska sillä on uusien jäsenten myötä näyttänyt olevan kysyntää.

Meistä monien kokemus tinasta rajoittuu isoäidiltä perittyyn, jugend-tyyliseen kukkavaasiin tai kynttilänjalkaan. Monet ajattelevat, että onpa siinä mitättömän harmaa, mielenkiinnoton esine.

Tina on kuitenkin aikanaan ollut “köyhän hopeaa.” Kaikkea sitä, mikä rikkailla oli hopeasta, tehtiin köyhille tinasta. Jo roomalaisten ajoista tinan valmistus ylläpiti mittavaa kaivosteollisuutta eri puolilla Eurooppaa (esim. Cornwall Englannissa ja Zinnwald Saksassa) sekä työllisti suuren käsityöläisarmeijan. Keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa tinanvalajat olivat yksi kaupunkien suurimmista ja merkittävimmistä käsityöläisryhmistä.

Tinaesineitä käytettiin keittiössä ja kapakoissa, kirkoissa ja sairaaloissa; niiltä syötiin ja niistä juotiin; niillä mitattiin; niillä iskettiin suonta ja annettiin peräruiskeita; niillä lähetettiin kuoleva kohtaamaan herraansa ja niistä nautittiin ehtoollista; niillä valaistiin ja niillä kirjoitettiin.

Yksittäinen tinaesine voi kertoa monta tarinaa. Se voi kertoa ammattiylpeydestä, muodista ja sen oikuista, turhamaisuudesta, politiikasta, rakkaudesta, uskonnosta, sosiaalisesta asemasta ... Tyylin, leimojen, kaiverrusten ja koristelun avulla voidaan monesti selvittää tekopaikka, tekijä, sijainti, käyttäjä, lahjoittaja …