Teatro Cervantes: Pääsiäiskonsertti, Mozart: Requiem, 28.3.2015

Kalevan konserttimatka alkoi hiukan onnettomissa merkeissä. Kuljetukseen tilattu linja-auto ei koskaan saapunut lähtöpaikalle. Bussiyhtiön puhelimet eivät lauantai-iltana toimineet, joten korvaavaa kuljetusta ei ollut tarjolla. Konserttimatkan vetäjä Annukka Salonen toimi kovassa paineessa esimerkillisesti ja organisoi taksikuljetuksen poimimaan noin 40 matkalaista eri pysäkeiltä ajoissa konserttiin. Paluumatka toki tehtiin linja-autolla. Matkalaisten puolesta haluan esittää Annukalle kiitokset, joihin kaikki matkalaiset yhtynevät, johtajuudesta kiperässä tilanteessa.

Pienet hankaluudet unohtuivat hetkessä kun sielunmessun Kyrie-osan mahtavat fortet vyöryivät teatteriin. Malagan Filharmonikot ja Carmina Nova kuoro olivat kunniaksi Mozartin neroudelle.
Erityisesti kuoron osaaminen saattoi olla monelle kuulijalle yllätys n. 50 laulajaa käsittävä kuoro soi hienosti ja sopraanot välttivät huutamisen korkeissa sävelissä. Tosin Mozartin musiikki on melodista ja stemmat loogisia. Amatöörikuorojen on syytä muistaa että kovaa ja korkealta lauletaan keskivartalolla, käyttäen palleaa kuten puhaltajat.

Solisteille Mozart oli kirjoittanut niukasti tahteja. Parhaiten selvisi hiukan vaahtosammuttajaa kookkaampi sopraano, jonka ylä-äänet helisivät kirkkaina ja pehmeinä. Muista solisteista jäi vaisumpi kuva. Basso tosin oli duetoissa edukseen, mutta Espanjan tenorit lienevät siirtyneet fadolaulajiksi

Filharmonikkojen kokoonpano konsertissa jäljitteli klassismin ajan orkesteria. Vaskisoittajilla oli vapaapäivä. Pari pasuunaa kuului ja näkyi kokoonpanossa, mutta trumpeteista en tiedä. Puupuhaltimista fagotti ja oboe olivat työllistettyjä koko konsertin ajan. Sitä vastoin basettitorvia en kuullut. Soittimen kuva ohessa, jos joku kuulija havaitsi. Tämä bassoklarinetti maksaa kymppitonnin verran joten se ei liene opiskelijan ensinmäinen hankinta.
Musiikki oli siten jousien juhlaa. Jousien ja kuoron yhteistyö huipentui koskettavasti lopun  Agnus Dei – osassa. (kirjoitti Veikko Virta)